-Agility: Kakkosiin noustiin vuoden -24 marraskuussa, ja vuosi -25 aloitettiin heti tammikuussa Janakkalassa triplanollalla agiradoilla. Sama tuomari, niin oivaa ei saatu tietenkään. Siitä parin viikon päästä Lahdessa kisat, joissa heti taas nolla ja Oiva! Saatiin myös eka hyppynolla kakkosissa näissä kisoissa. Helmikuun alussa seuraavat, joista tuplanolla hyppäreillä ja nousu kolmosiin! Eli vei vain kolmet kisat, että noustiin kolmosiin. Ekat kolmosten kisat olikin sitten ihan kaaosta, Höpi on koulutettu lukemaan itse rataa ja etenemään, joten kolmosten kiemuroissa se harrasti sitä sitten ihan oppien mukaan. Syksyllä saatiin sitten jo eka nollakin kolmosista, kun saatiin sille treeneissä vähän herkisteltyä sitä, että ohjaajaakin kuunnellaan ja katsotaan mitä se haluaisi tehtävän. Käytiin kesällä myös JSP-agility (sennujen sm) jossa saavutettiin mediluokassa sija 8.!

-Gambler: aloitettiin kesällä myös tämä laji, aivan älyttömän hauskaa, eikä ole niin justiinsa meneekö se ohjaajan toiveiden mukaan vai ei. Kunhan pisteet kerätään ja loppugamble onnistuu. Ohjaaja on ollut tässä viime mainitussa koiran esteenä lahjakkaasti. Kuitenkin ollaan yhtä tulosta vailla kolmosissa tässäkin lajissa! Harmillisesti näitä kisoja on vielä aika harvassa, joten niiden perässä joutuu vähän ajelemaan. Snookeria en ole ehtinyt opiskelemaan, joten se puoli on vielä korkkaamatta.

-Toko: Ensimmäinen avoimen luokan koe käytiin 8.3. ja kolmannessa kokeessa 1.5. saatiin sitten heti TK2! Höpi nollasi kaikissa kokeissa jonkun liikkeen, mutta siitä huolimatta saatiin niin hyviä pisteitä, että tulokset ykköseen riittivät. Osallistuttiin myös oman seuran edustajana piirinmestaruusjoukkueeseen, ja sehän me voitettiin! Meillä oli tarkoitus myös osallistua sm-joukkueeseen avoluokassa, mutta viikkoa ennen sitä alkaneet juoksut peruuttivat ne suunnitelmat. Voin sanoa, että kyllä ärsytti ja kovasti. Tällä hetkellä treenataan voittajan liikkeitä, joista jotkut alkavat olla hyvälläkin mallilla.

-Näyttelyt: me ei tänä vuonna käytykään kotimaassa kuin neljässä näyttelyssä. Ulkomaan näyttelyt aloitettiin toukokuussa Ruotsista, josta käytiin pokkaamassa PN2-sijoitus ja CACIB. Seuraavaksi suuntasimme elokuussa Norjaan, josta saimme tuliaisiksi kahdesta näyttelystä sijoitukset PN2 va-sert va-cacib (joita tähän päivään mennessäkään ei ole Norjan "koiranetiin" korjattu) ja PN1, SERT, NORD SERT ->Norjan muotovalio, sekä tittelin Arctic Winner -25. Sitten suunnattiin syyskuussa Tallinnaan kaksipäiväiseen inttinäyttelyyn, joista ensimmäisessä saatiin se mitä toivottiin, eli PN1 ROP SERT CACIB, eli Höpistä tuli Eestin muotovalio ja C.I.B! 

Kotimaassa käytiin siis ensin elokuussa Maailmanvoittaja, jossa päästiin upeasti sijalle VAK2. Seuraavaksi vuorossa erkkari, jossa Höpi valittiin suuressa valionarttujen (28 kpl) luokassa kuudenneksi, mutta sitten pudotettiin jatkosta pois. Loppuvuodesta käytiin lokakuussa Seinäjoella inttinäyttelyssä, koska meillä oli seuraavana päivänä agin rotumestikset Vaasassa, ja nappasin Sennan tänne matkaan, kun se pääsi juuri sitä ennen junnuikään. Höpistä PN1 CACIB ROP ja Senna mahtavasti JUK1 PN3 JUN ROP SERT JUN-SERT J-CACIB. Innostuin nyt sitten joulukuulle kuitenkin vielä toiselle päivälle messariin tytöt ilmoittamaan, ja Höpi hienosti upeassa seurassa PN2 CACIB. Senna JUK1 SERT JUN-SERT J-CABIB, JUN VSP ja saa lisätä nimensä eteen ensimmäisen tittelinsä, JunioriVoittaja-25!

-Luonnetesti: Mehän kävimme keväällä myös luonnetestissä, kun olen kaikki narttuni luonnetta mittaavassa testissä käyttänyt. Tulos oli suurinpiirtein mitä ajattelinkin, eli +114 pistettä ja laukausvarma. Kertoo Höpin palautumisesta ja luonteenlaadusta sekin, että kun kuuntelimme tuomareiden kokeen purkua, se heittäytyi siihen keskelle ihmisjoukkoa selälleen massurapsuja odottaen. Ihan hirveää stressiä ei siis tuokaan tilanne aiheuttanut. Odotetusti pehmeä, ei lainkaan terävyyttä osoittava. Fiksusti asioihin reagoiva, eli vilkas, ja tosiaan palautuu nopeasti. Nousi kelkan päälle haistelemaan ukkoa, haalarin rävähdys oli se mikä eniten "sykähdytti". Selän takaa pyörivä tynnyri ei oikeastaan mikään juttu sen mielestä. Pimeässä huoneessa kaipasi hieman apuja ennenkuin löydyin. 

Eli aika paljon ehdittiin touhuamaan ja saavuttamaankin, ja Höpihän täytti heinäkuun lopussa vasta 3 vuotta! Mihin kaikkeen sitä vielä ehditäänkään tuon pikkulikan kanssa. Vuonna -26 tietenkin ensin suunnitelmissa ne pennut, ja loppuvuoden ohjelma nyt riippuu siitä mihin kohtaan ne juoksut lopulta tulevat. Normivälin mukaan helmikuun puolivälissä (ish), mutta onhan noita merkkejä jo tässä ollut...